Etusivulle

Keski-Suomen Mehiläishoitajat - Parveilun paikka!

Tervetuloa sadonkorjuujuhlaan!

 
Vietämme sadonkorjuujuhlaa 8.9.2018 klo 13-16 Jyväskylässä Sulkulan siirtolapuutarhassa. Hunajanäytteitä kilpailuun otamme vastaan jo klo 12 alkaen.

Perinteiseen tapaan makustelemme kesän hunajia, keskustelemme hunajan laatukiriteereistä ja valitsemme Keski-Suomen maukkaimman hunajan edustamaan yhdistystämme paikallisten hunajien sarjaan liiton sadonkorjuujuhlaan. Tarhaajat, tuokaa näytteenne arvioitaviksi  klo 13 mennessä.

Ohjelmassa on myös hienokiteisen hunajan valmistusnäytös, hunajien kosteuden mittaaminen kosteusmittareilla ja omien hunajapurkkien painon testaaminen tarkkuusvaakaa käyttäen.  Toivomuskaivon tuotto käytetään afrikkalaisten tarhaajien toiminnan tukemiseen.

Keskustelemme kesän tarhauskokemuksista, emonkasvatuksesta, syksyn hoitotoimista, rotukysymyksestä ja paljosta muusta.

Tilaisuudessa on mahdollisuus myös esitellä ja markkinoida omia tarhaustuotteita. 

Nautimme juhlan aikana salaatipöydän antimista ja virvokkeista.

Tarjoilun järjestämistä varten toivomme, että ilmoittaudutte juhlaan 2.9.2018 mennessä Tuija Kortekankaalle, tuija.kortekangas(at)kolumbus.fi, puh. 040 064 6356 tai Matti Pylvänäiselle, matti.a.pylvanainen(at)gmail.com, puh. 040 355 8978.

Tervetuloa viettämään kesän sadonkorjuujuhlaa!
 
Matti Pylvänäinen

Sadonkorjuu alkaa - hunajat talteen, ruokinta käyntiin

Vihjeitä tarhausta aloitaviille

Helteiden jatkuessa mehiläiset jatkavat meden ja siitepölyn keräämistä siellä, missä kukintakin jatkuu. Kuivuuden vaivaamilla alueilla kukinta on jo hiipunut eikä satoa juuri tule. Tähän aikaa mehiläiset aloittavat myös talvehtivien mehiläisten kasvatuksen. Kannattaa varmistaa, että pesissä on  muniva emo ja sikiökakkuja. Varroan määrä on myös syytä  tutkia asettamalla pyydys kehien alle alaosastoon ja laskemalla pudonneet varroat. Jos ja kun satokausi päättyy - Keski-Suomessa yleensä elokuun alkupäivinä - on syytä kerätä hunajat pesistä ja aloittaa mehiläisten ruokinta. Siten varmistetaan muninnan jatkuminen ja talvimehiläisten kasvatus silloinkin, kun satoa luonnosta ei juuri tule. 

Kuivan kesän hunajat näyttävät olevan poikkeuksellisen kuivia. Meden tulon hiipuessa mehiläiset kuivattavat hunajan yleensä viikossa. Kun noin kaksikolmasosaa hunajakakusta on peitetty eikä hunaja roisku kakkua kevysti ravistettaessa, hunaja on kypsää lingottavaksi. Kosteusimittarilla voi vielä varmistaa kosteuspitoisuuden.

Hunajakakkuja poistaessasi varmista vielä, että pesissä on muniva emo, vähintään neljä sikiökakkua ja kaksi siitepölykakkua. Hunajat kerättyäsi laita kaikkiin tarhan pesiin samaan aikaan ruokintalaatikot ja aloita pesien ruokinta 65-67 % (1/3 vettä ja 2/3 kidesokeria) sokeriliuoksella, 6-7 litraa per pesä. Anna toinen vastaava ruokinta-annos muutaman päivän kuluttua. Tarhan pesien samanaikainen ruokinta pienentää ryöstelyn vaaraa. Heti sadonkorjuun jälkeen aloitettu ruokintaa kiihottaa mehiläisiä jatkamaan munintaa ja kasvattamaan talvehtivien mehiläisten sukupolvea. Mehiläiset voivat tässä vaiheessa, hyvien säiden vallitessa ja kukinnan jatkuessa täydentää ruokavarastojaan myös luonnosta. Hyvä niin.

Kahden ruokintakerran jälkeen on syytä aloitaa varroan torjunta. Sen voi tehdä yläkautta poistamalla ruokintalaatikko ja asettamalla pesien päälle korotusrima (sulje mahdollinen korotusriman lentoaukko) ja kehien päälle pesään takaosaan muurahaishappon annostelusetti. Sen voi tehdä imeyttämällä vettex-liinaan 25 ml (yksisosastoinen pesä) tai 40 ml (kaksiosastoinen pesä) 65 % muurahaishapoa. Laita korotusriman ja vettex-liinan päälle sen jälkeen levy ja katto, ettei haihtuva happo karkaa pesästä. Pesän lentoaukon tulee olla noin 15 cm leveä hapotuksen aikana. Toista happokäsittely neljän päivä kuluttua, tarvittaessa (varroan esiintymisestä riippuen) yhteensä neljä kertaa. Muista käyttää suojalaseja ja kumikäsineitä happoa käsiteltäessä! Happokäsittelyn voi tehdä myös muurahaishappogeeliä tai happosumusta käyttäen.

Happokäsittelyn jälkeen poista korotusrima ja happoliinat, aseta ruokintalaatikot takaisin pesän päälle ja aloita ruokinnan toinen vaihe. Ruokaa voi antaa tässä vaiheessa isompinakin erinä, kunnes pesät ovat saaneet sokeria ensimmäinen ruokintavaihe mukaan lukien yhteensä 20-25 kg (sokeriliuosta 25-30 l); viimeinen annos ajoittuu yleensä syyskuun alkuun. Mehiläisten täyttäessä kakut sokeriluoksella sikiöinti loppuu, mehiläiset valmistautuvat talvehtimiseen.

Oksaalihappokäsittely tehdään loka-marraskuussa, kun pesissä ei ole enää peittosikiöitä. Siitä tarkemmin myöhemmin.

Matti Pylvänäinen

Kevään mehiäisrotujen kartoituksen tulokset - Miten tästä eteenpäin?

Mitä rotuja Keski-Suomessa tarhataan?

Yhdistys kartoitti maalis-huhtikuussa 2018 sähköpostitse yhdistyksen jäsentarhaajille tehdyllä kyselyllä Keski-Suomessa tarhattavien eri mehiläisrotujen pesämäärät. Kyselyyn vastasi 70 tarhaajaa, jotka kertovat tarhaavansa yhteensä 1718 pesää. Karkeasti arvioiden (ottaen huomioon jäsenet, jotka eivät vastanneet ja noin 30 jäsentä, jotka eivät tarhanneet mehiläisiä kyselyn ajankohtana) yhdistyksen jäsenet tarhaavat Keski-Suomessa noin 2 500 pesää. Pohjoisessa Keski-Suomessa on toinen alan yhdistys. Maakunnassa on myös järjestäytymättömiä, yhdistykseen kuulumattomia tarhaajia. Heidän tarhoillaan pesiä on karkeasti arvioiden muutama sata, joten Keski-Suomessa tarhattavien pesien kokonaismäärä on 3000-3300.

Vastausten perusteella italialainen mehiläinen on Keski-Suomessa selvästi suosituin noin 68 prosentin osuudella. Buckfasteja on 13 %, krainilaisia 12 % ja monen rodun risteytyksiä (sekarotuisia) 6 %. Kukaan mehiläishoitajista ei ilmoita tarhaavansa mustia, pohjoismaisia mehiläisiä. Järjestäytymättöminen hoitajien tarhoissa niitäkin saattaa toki olla.

Italialaisten pesien keskittymiä on Jämsän-Korpilahden seudulla sekä Saarijärven, Uuraisten ja pohjoisen Keski-Suomen seutkunnalla, buckfasteja Korpilahdella (?), krainilaisia Keuruun-Multian seutukunnalla ja sekarotuisten pesien keskittymä Hartolan-Sysmän alueella. 

Italialaisten emojen parittamista ja kasvattamista varten on mahdollista luoda Jämsän-Korpilahden ja pohjoisen Keski-Suomen seutukunnille ja krainilasille vastaavasti Keuruun-Multian seudulle edellä puhdasparitusasemat, jos siihen päädytään.  Jyväskylän seutukunnalla on sitten vähän kaikkea, italialaisia, krainilaisia ja buckfasteja, mikä tekee etenkin pienten tarhaajien omien puhdasrotuisten emojen kasvatuksen ja parittamisen ko. alueella todella vaikeaksi. Tästä ongelmasta myös monet kyselyyn vastanneet kertoivat.

Klikkaa tästä auki Matin koko kirjoitus

Mehiläisrotujen ominaisuuksista lyhyesti - taustaa suosituksille

Kotimaiset, Suomen olosuhteisiin sopeutetut italialaiset mehiläiset ovat keltaisia/oransseja, rauhallisia, ei-parveiluherkkiä, helposti hoidettavia mehiläisiä. Talvehtiva mehiläismäärä on iso ja käyttää runsaasti talviravintoa. Talvenkestävyydessä on vaihtelua. Kevätkehitys on kohtalaisen nopea ja mehiläismäärä kasvaa satokautta kohti yleensä suureksi. Kerää ison väkimääränsä vuoksi satoa hyvin lyhyenäkin satokautena. Rodulle sopii hyvin myös pitkä, tasainen satokausi. Sato-olosuhteiden ollessa ilmaston tai kasvillisuuden vuoksi heikot satoa kuluu suuren sikiö- ja mehiläismäärän omiin tarpeisiin.

Krainilainen, melko tumma, alkuperältään vuoristomehiläinen on sopeutunut  pitkään, kovaan talveen, lyhyeen kevääseen ja kuumaan kesään. Talvehtivien mehiläisten määrä on pieni ja ruuankulutus vähäinen. Talvenkestävyys on kohtalaisen hyvä. Kevätkehitys on hyvin nopea ja väkimäärä saavuttaa huippunsa aikaisin. Perveilunherkkyyttä vähennetty systemaattisella jalostuksella. Rauhallisia, kakulla pysyviä, helposti hoidettavia mehiläisiä. Kestävät hyvin sikiötauteja. Hyviä kevätkukinnan ja pitkän, tasaisen ja heikonkin satokauden sadonkerääjiä.

Buckfast on Englannissa 1900-luvun alussa eri mehiläisroduista risteyttämällä kehitetty rotu, jonka jalostaminen jatkuu yhä. Työläiset ovat rusken keltaisia, kuhnurit yleensä mustia. Buckfastit on jalostettu tasalaatuisiksi, helposti hoidettaviksi, hunajantuotantoon sopiviksi mehiläisiksi. Perusrauhallisia ja vähän parveilevia. Pesät ovat väkimäärältään italialaisten ja krainilaisten välissä. Kevätkehitys on nopeaa ja siitepölyä kerätään hyvin varastoon sikiöalan reunakakuille. Vastustuskykyisä sikiötaudeille. Sadontuotto-ominaisuuksiltaan verrattavissa italialaisiin mehiläisiin.

Pohjoismainen mehiläinen on suurikokoinen hyvin tumma mehiläinen. Talvehtii hyvin, mutta kevätkehitys on hyvin hidasta. Väkiluku pääsatokautenakin pieni. Kakkuja tarkasteltaessa rauhaton, mehiläiset kasaantuvat ja emoa on vaikea löytää. Altis sikiötaudeille. Risteytyneet kannat pistohaluisia ja vaikeasti hoidettavia. Hitaan kevätkehityksen ja pienen väkimäärän vuoksi ei ole kovin satoisa. Sopii kanervahunajan tuottamiseen, heikkoihin sato-olosuhteisiin ja pölytykseen. Kantaa ylläpidetään lähinnä rodun perimän säilyttämiseksi.

Mehiläisrotujen risteytyesä ensimmäisen polven mehiläiset "hybridit" voivat olla jopa vanhempiaan parempia sadonkerääjiä ja hyviä myös hoito-ominaisuuksiltaan. Keräysominaisuudet taantuvat kuitenkin seuraavissa polvissa samalla kun hoito-ominaisuudet heikkenenevät vihaisuuden ja parveilunhalun kasvaessa. Yleinen käsitys on, että risteytymen ei ole hyväksi millekään rodulle.

Monilla keskisuomalaisilla tarhaajilla on ikäviä kokemuksia pohjoismaisista "mustista" mehiläisistä ja niiden risteytymisestä muiden rotujen kanssa: "Meidän pohjoismainen kanta oli erittäin parveilun haluinen. Emot piti häkittää ennen juhannusta häkkiin ja emokennot poistaa pesistä 9-vuorokauden kuluttua häkityksestä. Muuten mehiläiset parveilivat  sata varmasti. Satomäärä oli murto-osa italialaiseen verrattuna. Syksyllä ei ollut asiaa pihaan hunajan poisoton aikaan". "Mustien mehiläisten kanssa risteytyneistä italialaisista tuli niin vihaisia, ettei pesälle ollut asiaa sataa metriä lähemmäs". Taajamissa pistonhaluiset mehiläiset ovat vakava riski myös naapureille.

Yhdistyksen rotusuositus - ei mustia mehiläisiä Kesk-Suomeen!

Yhdistys on suositellut jo pitkään ja suosittelee edelleen, että aloittelevat tarhaajat ottavat mehiläishoitoa aloittaessaan ja ensimmäisiä pesiä hankkiessaan yhteyttä lähiseudun tarhaajiin ja kysyvät heiltä, mitä rotua seutukunnalla tarhataan. Suositusta on perusteltu sillä, että näin voidaan välttää sekarotuisten, vaikeasti hoidettavien mehiläiskantojen syntyminen. Tiedossa on, että kuhnurit lentävät hyvinkin pitkiä matkoja (10 km ja ylikin) paritellakseen uusien emojen kanssa. Hallitsematon pariutuminen ja vaikeasti hoidettavien yhdyskuntien syntyminen ei ole kenenkään etu. Konsultoimisesta (esimerkiksi tarhapaikkojen sijoittelusta) lähiseudun muiden tarhaajien kanssa ei varmasti ole muutenkaan haittaa. 

Uudet, aloittelevat tarhaajat ovat monesti kysyneet mustien mehiläisten tarhaamisesta, usein innostuksesta suojella alkuperäiseksi suomalaiseksi/pohjoismaiseksi mainostettua mehiläisrotua. Yhdistyksellä ei luonnollisestikaan ole mitään sitä vastaan, että mustia mehiläisiä - oli ne sitten alkuperäistä suomalaista kantaa tai ei - suojellaan perimän säilyttämisksi rajoitetulla alueella jossain päin Suomea, mutta niiden tarhaamista Keski-Suomessa ei voida suositella mitenkään. Täällä on paljonkin kokemusta mustien mehiläisten tarhaamisesta, mutta italialaiset, krainilaiset ja buckfastmehiläiset ovat hoidettavimpina ja paljon satoisimpina syrjäyttäneet ne eikä niitä tiettävästi enää tarhata Keski-Suomessa. Myös mustien mehiläisten risteytymisestä muiden rotujen kanssa on ikäviä kokemuksia; risteytyneet mehiläiset ovat usein hyvin agressiivisia ja vaikeasti hallittavia. Vaikeudet ja ongelmat korostuvat taajamissa tarhattaessa. On kaikkien tarhaajien etu, että tilanne pysyy myös tässä suhteessa hallinnassamme

Puhdasparitusasemia Keski-Suomeen?

Italialaisten emojen kasvattamista ja pariuttamsta varten puhdasparitusaseme paikoiksi sopii rotukartoituksen perusteella hyvin Jämsän-Korpilahden seutukunta sekä Saarijärven-pohjoisen Keski-Suomen seutukunta. Vastaavasti krainilaisten emojen kasvattamiseen ja pariuttamiseen sopii hyvin Multian-Keuruun seutukunta. Onko se mahdollista, riippuu siitä onko seutukunnilla tehtävään sitoutuneita tarhaajia. Tämän selvittämistä ja keskustelua asuasta on syytä jatkaa.

Emonkasvatukseen liittyvää koulutusta - käytännön harjoitus 16.6.2018 Jämässä

Tero Hämäläinen kertoi toukansiirtomenetelmään perustuvasta emonkasvatuksesta ja siinä tarvittavasta välineistöstä kevätkokouksen yhteydessä. Käytännön harjoitus pidetään 16. kesäkuuta alkaen klo 10 Teron kotitarhalla Jämsässä. Jos olet kiinnostunut harjoituksesta, niin ilmoittaudu sähköpostitse Tuija Kortekankaalle, tuija.kortekangas(at)kolumbus.fi Harjoitukseen voiaan ottaa käytännön syistä enintään 15-17 tarhajaa. Tilaisuuteen valmistautuessasi ehdit vielä tutustumaan aiheeseen esim. Mikko Laaksosen kirja emonkasvatuksesta ja Mehiläishoitoa käytännössä, osa 2. Siten saat enemmän irti myös käytännön harjoituksesta.

Kesä on koitanut ja kukinta on alkanut. Hyvää mehiläskesää kaikille!

- Matti Pylvänäinen

matinkuva2.jpeg

beepie.png

matinkuva.jpeg

Onnea ja suotuisaa kesää kaikille mehiläisille - kuten myös meille tarhaajille!

Vielä italialaisemoja noin syyskuun alkuun, tai kunnes kaikille on koti. Hinta 37 €/kpl.

Ahontuvan Antti, Kyynämöinen.

kyynamoisten.hunaja(at)luukku.com
Puh.  040 837 7094

Emonkasvatuskoulutusta Eväjärvellä 

Tero Hämäläinen on tarhannut mehiläisiä ja kasvattanut emoja veljensä Silvon kanssa yli neljäkymmentä vuotta. Emonkasvatuskoulutus pidettiin Teron kotitarhalla  Eväjärvellä Längelmäellä. Silvo tarhaa mehiläisiä Sumiaisissa. Veljekset kasvattavat italilaisia emoja toukansiirtomenetelmää käyttäen lähinnä omiin tarpeisiinsa.

Emonkasvatuskoulutus aloitettiin yhdistyksessä jo keväällä. Tero kertoi huhtikuussa yhdistyksen kevätkokouksen yhteydessä emonkasvatuksen periaatteista ja esitteli kasvatuksen työvaiheita ja tarvittavaa välineistöä. Eväjärven tarhalla harjoiteltiin kesäkuussa Teron opastamana, miten kaikki toimii käytännössä.

Hämäläiset ovat edelleen vahvasti mukana yhdistyksen toiminnassa kertomassa tarhauskokemuksistaan ja jakamassa osaamistaan uusille tarhaajille.

Päivän (16.6.2018) aikana käytiin läpi koko emonkasvatuksen ketju alkaen siitosemojen valinnasta kaksinkertaiseen toukansiirtoon, kennonrakentajien ja parituspesien tekemiseen, emojen ottamiseen parituspesistä päätyen parituspesien purkamiseen. Kaikki vaiheet tehtiin hienomekaanikon täsmällisyydellä.

Tero kertoi arvioivansa emojen ominaisuuksia hoitotoimien yhteydessä. Siitosemojen valinnassa hän painottaa hyvää kevätkehitystä, rauhallisuutta kakuilla, lauhkeutta ja parveiluhitautta.

Toukansiirtoharjoitusta varten Tero oli laittanut vaaleita kakkuja sikiöalan keskelle 5 vuorokautta aikaisemmin. Näistä kakuista etsittiin sitten pieniä toukkia siirrettäväksi emokennoihin. Todettiin, että siirto emokennoihin onnistuu paremmin, jos kennoissa on ennestään emomaitoa, ts. käytetään kaksinkertaista toukansiirtoa.

Hämäläiset käyttävät emollista kennonrakentajaa laatuemojen kasvattamiseen. Se vastaa pitkälle hiljaista emojen vaihtoa. Tero oli tehnyt tällaisen kennonrakentajan meille malliksi. Kuvasimme sen kotiinviemiseksi.

Toisen kennonrakentajan Tero oli tehnyt 15 päivää aikaisemmin ja siirtänyt siihen toukat neljä vuorokautta myöhemmin. Tästä pesästä poimittiin harjoituksessa peitetyt emokennot parituspesiin sen jälkeen, kun parituspesiin oli ensin laitettu mittakauhalla nuoria mehiläisiä toisesta pesästä. Emokennojen siirron jälkeen parituspesät siirrettiin viileään, pimeään paikkaan, jossa niitä pidetään 2 vrk. Sen jälkeen parituspesät siirretään paritustarhalle vähintään 3 kilometrin päähän tarhasta, josta mehiläiset otettiin. Paritusalueella pitää olla runsas kuhnurikanta. Tero kertoi myös, miten tällainen kuhnurikanta varmistetaan. Teron mukaan Kuoreveden-Längelmäen alueella itailalainen rotu on vallitseva, joten ristisiitokset ovat epätodennäköisiä.

Tero vaihtaa tuotantopesien vanhat emot parituspesistä saataviin uusiin emoihin syksyn mittaan. Parituspesien sikiökakut hän kokoaa mehiläisineen keräilyosastoon emojen poiston jälkeen. Keräilyosaston päälle hän laittaa sulkuristikon ja 4-5 kakun jaokkeen ja ruokkii sen talvehtivaksi kunnaksi.

Koulutustapahtumaan osallistui 15 keskisuomalaista tarhaajaa. Kahvitauon ja lounastauon aikana emonkasvatuksen vaiheista keskusteltiin vilkkaasti. Yhdistyksen tavoitteena on paikallisen emonkasvatuksen kehittäminen ja suotuisten edellytysten luominen sille keskittymällä paikallisessa tarhauksessa yhteen tai enintään kahteen rotuun, italialaiseen tai krainilaiseen. Vallitseva tilanne - 6-7 rotua ja niiden lukemattomat ristetykset - on ongelmallinen eikä edistä mehiläishoitoa.  Tarkoituksena on keskieurooppalaisten esikuvien mukaisten puhdasparitusasemien perustaminen tukemaan tarhaajien omaa emonkasvatusta.

Terolle kiitokset erinomaisen koulutustapahtuman järjestämisestä ja sen pedagogisesti esimerkllisestä toteutuksesta. Silvo ja monet muut kokeneet tarhaajat sparrasivat Teroa hyvin. Kiitokset myös kakille koulutustapahtumaan osallistuneille ja päivän ruokahuollosta vastanneille Tujalle, Karille, Merjalle ja Sirkka-Liisalle. 

Matti Pylvänäinen

emo1.JPG

 

Emoja heti saatavilla Emopankista

Emopankki on uusi jyväskyläläinen yritys, joka tuo maahan krainilaisia ja italialaisia mehiläisemoja. Verkkokaupassa emopankki.fi on mahdollista tehdä ennakkotilauksia emoista, mutta nyt emoja on myös heti saatavilla pikaiseen tarpeeseen!

emopankkilogo_ImgID2.pngemopankkilogo_ImgID1.png

Sivusto uudistuu

Alkukesästä tulee sivustolle pieni käyttökatko. Mitään tähdellistä ei tässä nyt ole kuin tuo emonkasvatuskurssi - eli ilmoittautukaa sille heti ja laittakaa päivämäärä kalenteriin!

- Josefiina

beeday.png

Neuvoja kaupunkimehiläistarhaajille

Kaupunkimehiläistarhaajan tulee huomioida aina mehiläisten sijoittamiseen liittyvät kysymykset tarhausympäristössä huolellisesti. Samoin on syytä omata ainakin jonkinverran tarhauskokemusta tai vähintään mehiläishoidon peruskurssitus. Yhdistyksemme peruskussilla käydään läpi kaupunkimehiläishoitoon liittyvät kysymykset niin kuin myös asian vaatima hoitotekniikka.

Taajamissa tulee ottaa yhteyttä paikalliseen terveystarkastajaan, joka neuvoo sijoituspaikkaan liittyvissä kysymyksissä ja joka tekee myös tarvittaessa tarkastuskäynnin koskien tarhauspaikan sopivuutta. Mikäli aiottu sijoituspaikka ei ole omalla maalla, niin pesille täytyy saada tietysti maanomistajan lupa. Omalle maalle saa pesiä sijoittaa, mikäli naapureilla ei ole mitään sitä vastaan. Rajanaapureilta pitääkin olla aina yksiselitteinen ja kirjallinen suostumus, jossa he ilmaisevat olevansa tietoisia hankkeesta ja hyväksyvänsä mehiläispesien sijoituspaikan.

Kaupunkimehiläistarhaus on hoitajan kannalta siinäkin mielessä vaativaa, että hoitajalla täytyy olla valmius tarkkailla pesiä ja mehiläisten hyvinvointia varsinkin varhaisesta keväästä alkusyksyyn saakka 8-9 päivän välein. Erityisesti parveiluaikana (toukokuun lopulta – elokuun loppupuolelle) hoitajan täytyy olla selvillä siitä, mitä pesissä tapahtuu. Tätä asiaa helpottavat tuntuvasti säyseät, rauhalliset ja parveiluhitaat mehiläiset. Lähes parveilemattomiakin mehiläiskantoja on olemassa.

Mehiläistarhaaja on aina itse vastuussa mehiläisten aiheuttamista ongelmista, mahdollisista vahingoista ja kustannuksista. Siis samalla pääperiaatteella, mikä koskee myös kaikkia tuotanto- ja lemmikkieläimiä.

Paljon käytettynä ja hyvänä vaihtoehtona mehiläistarhaukselle kaupungissa tai taajamassa on se, että pesät sijoitetaan hieman taajaman ulkopuolelle, missä etuna on yleensä paremmat sato-olosuhteet. Samoin etuna voi olla se, että pesät voidaan sijoittaa huomattavasti vapaammin ilman pelkoa siitä, että tulisi ongelmia esim. naapureiden kanssa. Toki taajaman ulkopuolellakin täytyy olla aina maanomistajan lupa sekä on huomioitava ympäristö, kuten esim. kulkuväylät. Erittäin myönteinen ja laajentunut tietoisuus mehiläisten korvaamattomasta pölytyshyödystä on laajasti tiedossa, joten mehiläispesille löytyy helposti sijoituspaikkoja.      - Pertti Kauppinen

kevt2.JPG

Keski-Suomen mehiläishoitajien kevätkokouksen antia 21.4.2018
Pöytä oli koreana maukkaita salaatteja. Ennen kokousta Matti Pylvänäinen kertoi Keski-Suomen mehiläiskartoituksen tuloksista. Kokouksen jälkeen mm. Tero Hämäläinen kertoi emonkasvatuksesta ja havainnollisiti sitä esittelemällä emonkasvatuksessa tarvittavia välineitä ja kalustoa.

 

kevt3.JPG

kevt4.JPG

kevt5.JPG

Tero piti siis emonkasvatuskurssin 16.6.2018

Lisää kuvia tulossa koulutuksen "maasto-osuudesta"... nämä edelliset siis vielä kevään luennolta.